Parempaa perhepolitiikkaa osa 1:

08.07.2019

Miksi rekisteröityjen koiranpentujen noussut määrä on hyväksi parisuhteille, perheille ja kansantaloudelle pitkällä tähtäimellä

Muistatte varmaan Vesa Koivumäen kohua herättäneen pääkirjoituksen "Pentu päihittää pienokaisen", joka ilmestyi huhtikuussa 2019 Vaasan Ikkuna -julkaisussa? Siis sen, jonka loppukaneettina oli kuvaus paljaalla panemisesta keittiönpöydällä kuin isoisät konsanaan? Mutta kuinka moni muistaa pääkirjoituksen alun vertailun kennelliittoon rekisteröityjen koirien määrästä verrattuna syntyneiden lasten määrään?

Tänä päivänä meillä on upea mahdollisuus valita miten elämäämme elämme. Yksin, kaksin, kevyesti, vakavasti, suunnittelematta ja suunnitellusti. Puoliso, omakotitalo, kaksi lasta, kultainen noutaja ja farmariauto on monelle edelleen se idylli, joka tarjoaa parhaat palat elämästä: kahden vuoden ikäerolla syntyneet pellavapäät, raikasta ilmaa ja liikuntaa koirakaverin kanssa lenkkeillen, laatuaikaa puolison kanssa ja kesälomareissu kylpylään perhelipulla. Ihannetilanteessa asuntolaina on maksettu suunnilleen samalla aikataululla, kun kuopus painaa ylioppilaslakin päähänsä tai valmistuu ammattiin.

X- ja Y-sukupolville kiristellään hampaita, ihmetellään ääneen että "miksei ne jo aikuistu" ja "kanna vastuuta". Yli 24 -vuotiaat opiskelijat nähdään lapsellisina haihattelijoina alanvaihtajien sijaan ja ehkäisyreseptiä uusiessa saat saarnan munasolujesi parasta ennen -päiväyksestä, joka oli tietenkin jo eilen. Iloinen haalarikansa opiskelijabileineen ärsyttää jo ihan periaatteesta, eikä siinä vaiheessa enää muisteta että se oma rakkaustarina alkoi nakkikopin jonosta puolenyön jälkeen.

Tilastokeskus kertoo keskimääräisen ensiavioitumisiän nousseen noin kuudella vuodella vuodesta 1960 vuoteen 2008 sukupuolesta riippumatta. Kun tarkastellaan koulutusrakennetta, vuonna 2017 korkea-asteen tutkinnon oli suorittanut jopa 47% 40-44 -vuotiaista (synt. 1973-1977). Vuonna 1978-1982 syntyneistä korkea-asteen tutkinnon on suorittanut 44% ikäluokasta. Yleisesti vuonna 2017 miltei kolmasosalla väestöstä oli jokin korkeakoulututkinto. Pidemmän koulutuspolun ja avioliittojen suosion laskeminen näkyy myös syntyvyydessä, ja vuodesta 1969 syntyvyys on ollut alle väestön uusiutumistason (kokonaishedelmällisyysluku 2,1). Vuonna 2018 naiset saivat esikoisensa keskimäärin 29,4 vuoden iässä ja miehet 31,4 vuoden ikäisinä kokonaishedelmällisyysluvun ollessa 1,41. Matalimpien kokonaishedelmällisyyslukujen kaupunkeja neljän vuoden (2014-2018) tarkastelujaksolla ovat olleet suurimmat korkeakoulu-opiskelijakupungit Helsinki, Turku ja Tampere (1,23-1,29).
Näiden tilastojen valossa väittäisin, ettei lisääntymisikäisten "vastuuttomuus" ole kasvanut, vaan opintopolun yleisen keston pidentyminen, opiskelijoiden pakkautuminen kaupunkeihin opintojen ajaksi, vastuullinen seksuaalikäyttäytyminen ja (epävarmojen tulonhakkimisolosuhteiden aiheuttama) varovaisuus loistavat läpi. Sitoutuminen ja paikalleen jääminen nähdään suurempina riskeinä ja kumppanin kanssa otetaan mielummin pieniä askelia eteenpäin ennen suuria päätöksiä, jottei tulla vetäneeksi hirttosilmukkaa kaulan ympäri omaa tyhmyyttään.

Palataanpa sitten siihen koiraan. Koira on siitä näppärä, että se opettaa vanhemmuuden ja kumppanuuden kannalta olennaisia taitoja ja piileviä arvoja: Miten me huolehdimme yhdessä koiran perustarpeista? Kuka siivoaa koiran vatsataudin jäljet? Kuka reagoi koiran aiheuttamaan lisäsiivoustarpeeseen ja miten? Miten koirasta koituvat taloudelliset kustannukset jaetaan? Miten koira opetetaan sisäsiistiksi sekä tottelemaan peruskäskyjä? Ovatko molemmat samaa mieltä siitä saako koira nukkua sängyssä?

Jos koiraa kasvattaessa kumpikaan ei käännä kylkeä aamu-ulkoilutusvuoron sattuessa kohdalle, raksupussi näkyy molempien kauppakuitissa suhteellisen tasapuolisesti, kodin siisteys pysyy sovitulla tasolla kummankaan hermostumatta ja koiran koulutus sujuu yhteisymmärryksessä, on turvallisempaa siirtyä omaan jälkikasvuun saman kumppanin kanssa.

Univajeesta kärsivänä vauvan vanhempana kumppanuuden, vanhemmuuden ja piilevien arvojen ristiriidoista ei varmastikaan halua yllättyä ikävästi tai riidellä. Vanhemmuuden roolimuutokset ja haasteet parisuhteessa tuovat kuitenkin viimeistään esille kumppanuuden vahvuuden ja piilevät arvot käyttäytymisen ja uuden perhedynamiikan kautta. Väestöliiton tilastossa sanotaan "vuonna 2011 noin 40 prosenttia avioeroista tapahtui lapsettomille pareille. Noin neljännes avioeroista tapahtui yksi- ja kaksilapsisille perheille kullekin. 10 prosenttia eroista tapahtui kolmelapsisille perheille ja loput reilu kolme prosenttia eroista perheille, joissa on vähintään neljä lasta." Harmi, ettei samasta tilastosta käy ilmi lemmikkien lukumäärää eroperheissä. Olisi mielenkiintoista tietää, montako potentiaalista lasta säästyi vanhempien erolta pikkulapsiaikana ja montako vuoroasuvaa koiraa Suomessa on tällä hetkellä.

Avioliitot: https://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-06-07_004.html?s=0#3

Väestön koulutusrakenne: https://www.stat.fi/til/vkour/2017/vkour_2017_2018-11-02_tie_001_fi.html

Syntyvyys: https://www.stat.fi/til/synt/2018/synt_2018_2019-04-26_tie_001_fi.html

Työllisyys: https://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?course_id=tkoulu_tmt&lesson_id=6&subject_id=2&page_type=sisalto

Korkeakouluihin hakeneet ja valitut: https://vipunen.fi/fi-fi/amk/Sivut/Hakeneet-ja-hyv%C3%A4ksytyt.aspx sekä https://vipunen.fi/fi-fi/yliopisto/Sivut/Hakeneet-ja-hyv%C3%A4ksytyt.aspx

Eronneisuus lapsiperheissä: https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/perheet/eronneisuus_lapsiperheissa/



S. Ketola - Poliittinen blogi
Kaikki oikeudet pidätetään 2019
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita